Kiitos Jumalalle menneestä vuodesta. Se jäi nyt taaksemme iloineen ja murheineen. Edessä on, jos Jumala suo, uusi vuosi. Se on aivan kuin uusi mahdollisuus, uusi avaus, uusi alku jollekin, jota kohden pyrimme.
Raamattu kehottaa meitä, jotka olemme uusia luomuksia Kristuksessa, vaeltamaan Isän kirkkauden kautta uudessa elämässä! Sitä elämää ei ratkaise, ei aloita, eikä ylläpidä vuoden vaihtuminen, vaan Jumalan voima, se sama voima, joka herätti Jeesuksen kuolleista.
Saamme vaeltaa uudessa elämässä opastettuina, varustettuina, määrätietoisina ja myös päämäärätietoisina.
Egyptin orjuudesta lähdettäessä ja matkalla Luvattuun maahan Israelia opasti Herran läsnäolo. Hän oli läsnä keskellä leiriä Ilmestysmajan kaikkein pyhimmässä, mutta myös pilvenpatsaassa päivällä ja tulenpatsaassa yöllä, niin että juuri vapautetut voivat matkata Herran kanssa läpi edessä olevien vaiheiden.
Jeesus ei jättänyt omiaan orvoiksi, vaan lähetti Pyhän Hengen olemaan kanssamme ja opastamaan meitä Jumalan sanan, rukouksen, uskovien yhteyden ja armolahjojen ilmenemisen kautta.
Alusta lähtien sekä yksilöinä, että seurakuntina ja lähetystyön tiimeinä tai apostolien kokouksena he saivat kokea Herran Hengen johdatusta. Opissa, tehtävässään, sen suuntautumisessa ja oikea-aikaisuudessa. Herra johdatti heitä Henkensä kautta tuomaan todistusta ylösnousseesta Jeesuksesta yksilöille, kansoille, kansanheimoille. Kuninkaille, keisareille, palvelijoille ja heidän isännilleen, orjille ja orjien omistajille.
Loppiaisena kristikunnassa muistetaan idän tietäjien vierailua Jeesuksen luo. He tulivat lahjoineen kumartamaan syntynyttä kuningasta. Jumala johdatti heitä. He säilyttivät kirjaimellisestikin elämässään johtotähden, joka ohjasi heitä ajankäytössä, pyrkimyksissä, varojen käytössä, kunnioittamisessa. He kokivat johdatusta yliluonnollisesti tähden muodossa. Mutta myös sen profeetallisen sanan kautta, jota Herodeksen kutsumat kirjanoppineet ja fariseukset heille selvittivät, erityisesti Jeesuksen syntymäpaikan suhteen. Ja vieläpä Jumala puhutteli heitä Lapsen kohtaamisen jälkeen öisessä unessa! (Matt 2: 1-12)
Uusina luomuksina Kristuksessa meidän tulee valvoa ettemme kadota elämämme
johtoajatusta ja pyrkimystemme suuntaa: Valoa kohti!
Jesaja 60:1-3 kuvaa Profeetallisesti asiaa:
1. Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja
Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. 2. Sillä katso, pimeys peittää maan ja
synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen
kunniansa. 3. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun
koitteesi kirkkautta kohti.
Olemme opastettuja vaeltamaan kirkkautta kohti. Lähemmä Jeesusta itsemme ja lähimmäistemme parhaaksi.
Kun Israel lähti Egyptistä, he saivat mukaansa paljon näkyviä Egyptin rikkauksia, kulta- ja hopeaesineitä ja vaatteita ja myös karjaa, mikä olikin suuri ihme, olivathan lähtijät juuri vapautensa saaneita orjia!
Kenties vielä suurempi ihme oli se mitä matkan varrella tapahtui: Kuinka Jumala piti heidän kaikista tarpeistaan huolen antaen vettä kalliosta ja mannaa taivaasta. Joka päivä Jumalan isällinen huolenpito oli heidän kanssaan.
Meidätkin varustetaan kutakin hetkeä varten. Kaikki mitä tarvitset elämään ja jumalisuuteen on lahjoitettu Jeesuksen myötä. Myös alkaneena vuonna!
Tarkkaa, että varustuksesi on Jumalalta, hänen valintansa mukaista.
Israel oli tuomarien aikana midianilaisten ikeen alla. Jumala käytti Gideonia ja hänen kolmea sataa miestään vapauttajina, joitten varusteena oli pasuuna, saviruukku ja soihtu ruukussa. Erilainen varustus kuin vastustajan sotaleirissä. Tärkein eroavaisuus oli siinä, että heidän kanssaan oli Jumalan miekka! Vihollisen leiri joutui sekasortoon ja Herran kansa sai voiton tuon pienen, monen mielestä kummallisesti varustetun joukon kautta!
Pyhä Henki on meissä, Sanan lupaukset ovat meitä varten. Kanssamme on ikiaikojen Jumala ja Hänen Poikansa. Varustus on täydellinen, se on aina ajankohtainen, aina tilanteeseen sopiva ja aina voittoon vievä.
Siksi älä suostu vieraaseen ikeeseen, älä suostu varusteisiin, jotka eivät ole Jumalalta.
Viisi leipää ja kaksi kalaa, oikea mielenlaatu, antaminen ja Jeesuksen siunaus riittivät tuhansille. Samoin on tänäänkin.
Johanneksen mielen täytti rakkaus, sitä hän eli todeksi, siitä hän puhui ja kirjoitti. Pietarin sydämellä oli erityisesti lampaitten ruokkiminen ja karitsoitten ruokkiminen ja kaitseminen Jeesuksen sanojen mukaisesti. Hän tahtoi mennä viemään evankeliumia juutalaisille. Paavalilla oli monia määrätietoisia pyrkimyksiä: Koota avustusta Jerusalemin köyhille, päästä Roomaan, julistaa evankeliumia Espanjassa. Hän koki tärkeäksi varustaa Efeson vanhimpia heidän tehtäväänsä, josta hän erityisesti puhui jäähyväistapaamisessakin. Hän kirjoitti roomalaisille perusteellisesti vanhurskaudesta, joka saadaan uskon kautta.Hän muistutti Tiitusta, että Kreetan kaupunkeihin tarvitaan seurakuntiin vanhimmat. Järjestämistehtävän hän uskoi Tiitukselle. Johannes Kastajan määrätietoisuus ilmeni sanoissa: ”Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä.”
Kristus syntyi, eli, kuoli ja ylösnousi kuolleista täyttääkseen Isän tahdon.
Herralle pyhitetty ei ajelehdi elämänsä läpi, vaan ”Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen, että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi”.
Uusi elämä on sekä tahtomista, että tekemistä. Jumalan tahdon mukaan.
Idän tietäjät eivät jättäneet kultaansa, suitsukettaan ja mirhaansa minne tahansa. Eivät edes Herodeksen hoviin Jerusalemissa. Lahjoillamme meidän on määrä kunnioittaa syntynyttä kuningasta. Hänen eteensä ne on saatava! Näin he elivät uskoaan määrätietoisesti.
Mooses katsoi ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. Palkinto mielessään Mooses oli valmis kestämään Jumalan kansan moninaiset vaivat ja vaiheet mieluummin kuin silloisen maailmanvallan loiston. Hän ikään kuin näki sen, joka on näkymätön ja niin hän kesti.
Vanhassa laulussa lauletaan: ”Taivas on uskoni määrä, matkalle en tahdo jäädä, kaukaa jo siintävät rannat autuaan ihanan maan. Auta oi Herrani kallis, niin että oisin mä valmis, kun saavut pilvissä kerran kansaasi pois noutamaan.”
Onhan määränpää kirkkaana mielessäsi? Siitä uudessa elämässä elävät tunnetaan. Me olemme tänä alkaneena vuonnakin täällä vain kauttakulkumatkalla. Toimittamassa Jumalan meille uskomia tehtäviä. Kotimme ei kuitenkaan ole täällä.
Me olemme sen maan kaukaa nähneet ja olemme sitä tervehtineet ja tunnustamme olevamme täällä vieraita ja muukalaisia. Yhdyskuntamme on taivaissa, etsimme isänmaatamme, pyrimme parempaan, taivaalliseen. Jumala ei meitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään Jumalaksemme; sillä hän on valmistanut meille kaupungin.
Säilytä päämäärä kirkkaana sydämessäsi. Omaksu sen arvot jo nyt, siitä koituu elämän siunaus sinulle ja sinun kauttasi monille!
Hyvää Uutta Vuotta Uudessa Elämässä!
Matti Hirviniemi