TODISTUS, Kohtasin Jeesuksen

Kasvoin tavallisessa luterilaisessa perheessä. Äiti oli hengellinen, mutta isä oli kielteinen hengellisille asioille. Kävin pyhäkoulussa naapurin emännän luona.

Olin noin 10 vuotias, kun eräänä kesäisenä päivänä olin pihalla yksin leikkimässä. Äkkiä minut ympäröi valtava rakkaus ja lempeä käsi laskeutui olkapäälleni. Polvistuin maahan. Tiesin, että kyse oli taivaallisesta olennosta. Kysyin: ”Oletko sinä Jumala vai oletko sinä enkeli?” Tämä olento vastasi: ”Minä olen Jeesus, sinun vapahtajasi. Ensimmäisenä perheestäsi sinä olet minua palveleva, ja sinun kauttasi minä vedän sinun perhettäsi niin, että kaikki tulevat minun luokseni.” Tämä koski siis lapsuusperhettäni.

Minä sanoin: ”Näethän että minä olen lapsi. Enhän minä ymmärrä näitä asioita. Enhän minä osaa heille mitään puhuakaan.” Jeesus sanoi: ”Kun nämä tapahtuvat, sinä olet aikuinen. Sinun ei tarvitse heille mitään puhuakaan, kun sinä olet uskollinen, niin sinun uskollisuutesi kautta heidät voitetaan.”

Sitten Jeesus puhui elämän kärsimyksistä, joita tulen kohtaamaan. Joka toinen lause Jeesuksella oli: ”Minä maksan sinulle palkan.” Jumalan rakkaus ylläni oli valtava. Jeesus sanoi, että minun toinenkin oma perheeni on kokonaisuudessaan taivaassa kerran.

Lopuksi Jeesus osoitti syntisyyttäni ja pyysi minua rukoilemaan syntejä anteeksi. Enhän minä osannut rukoilla. Etsin äidin ja itkin ja sanoin: ”Jeesus oli tuolla ulkona ja sanoi, että minulla on syntiä. Rukoile äiti.” Äiti sanoi: ”Kuka siellä ulkona oikein oli? Eihän lapsella ole syntiä.” Minä itkin ja pyysin: ”Minulla on syntiä. Rukoile äiti.” Äiti sanoi: ”Ainahan sinä olet ollut kiltti tyttö Eihän tässä ole mitään hätää. Minun takkini taskussa on karamelliä. Tule ottamaan.” Söin karamelliä ja itkin ja pyysin äitiä rukoilemaan. Silloin äiti polvistui sängyn viereen ja minä myös polvistuin. Äiti rukoili Isä meidän-rukouksen.

Isä meidän-rukous on valtava rukous. Siinä sanotaan: Anna meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Silloin minä uudestisynnyin. Kiitin Jeesusta, taputin käsiäni ja juoksin. Minä tunsin pelastuksen ilon.
En suinkaan ymmärtänyt mitä minulle oli tapahtunut. En tiennyt mitä uskovaiset ovat tai mikä on helluntaiseurakunta.

Jumala on ollut hyvä ja armollinen minua kohtaan . 15 vuotiaana tutustuin uskovaiseen tyttöön ja hänen uskovaiseen helluntailaiseen perheeseensä. Heidän avulla pääsin uskossa eteenpäin. Tein julkisen uskonratkaisun ja minut kastettiin 17 vuotiaana ja liityin helluntaiseurakuntaan.

Jeesuksen kohtaaminen lapsena on ollut minulle suurena tukena elämän kärsimyksissä. Näkyni on toteutunut melkein kokonaan.Kaksi asiaa kohdallani ovat olleet tärkeitä. Rakkaus Jeesukseen, omaan vapahtajaani ja rakkaus seurakuntaan, omaan hengelliseen kotiini.

Siunausta kaikille lukijoille!
Paljon enkeleitä!

Irma Tirranen