PÄÄKIRJOITUS, tammikuu 2012

SEURAKUNTA JUMALAN PUHUTTELUSSA



Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo”.

 

Jumala puhuu perheväelleen. Viimeisinä päivinä hänen puheensa kaikuu voimakkaampana kuin koskaan:

”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, 2. mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. 3. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.” Hepr 1: 1-3.

 

Jumala ei tyytynyt vain viestien lähettämiseen. Hän tuli itse ja puhuu teoissaan. Hän rakastaa maailmaa. Poika syntyi maailmaan ihmiseksi ja täytti Hänelle annetun tehtävän. Mitä tekee seurakunta tämän Jumalan puhuttelun alaisena? Välittyykö Kristuksen rakkaus samoin seurakunnan elämän kautta? Me olemme Hänen olemuksensa kuva maailmassa. Tunnetaanko meidät ”Kristuksen päällensä pukeneina” kristittyinä.

 

Kaikkea meille Jumalan puheena esitettyä on syytä arvioida Kristuksesta käsin. Johannes Kastajan tavoin tehtävämme on osoittaa Kristusta maailmalle. Osoittaako viestin ”sormi” Kristusta? ”Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Muun sisältöiset puheet vievät sivuun pääasiasta.

Pyhyytemme on armosyntyistä, armokeskeistä, armosta voimistuvaa. Kristuksen päällensä pukeneitten joukossa meitä armolla vaatetetaan. Viestimme Jumalan puhuttelusta on aina armon viesti. Toivottavasti se saa näkyä ystävällisyytenä, hyvyytenä, rakkautena ja armahtavaisuutena, hoivaamisena, heikkojen tukena. Kristillisyytenä, jossa oppi ja elämä ovat tasapainossa. Oikea oppi on hyvä. Terve oppi vielä parempi. Siinä elämä on armon perusteella sopusoinnussa Jumalan kanssa. Ja välittää armoa myös toisille.

 

”Puhu Herra, palvelijasi kuulee”. Näin neuvoi muinoin pappi Eeli temppelissä asuvaa Samuel-poikaa vastaamaan Jumalan puhutteluun.  Neuvossa on selvät asenne- ja käskysuhteet. Samoin oli Johannes Kastajan elämässä: ”Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä”.  Jumalan puhuttelu on Herran puhetta palvelijoilleen. Eelin neuvo Jumalan kutsuun vastaavalle Samuelille ei ollut puhu palvelija, herrasi kuulee. Me olemme palvelijoita. Herra on Herra.

 

Muutamien menneitten vuosien aikana olemme saaneet kuulla Jumalan puhetta myös armolahjojen välityksellä. Nuo viestit ovat olleet hyvin yhdensuuntaisia:  Jumalalla on varattuna seurakunnalleen siunauksen ajat. Siunauksen virta voimistuu ja tempaa mukaansa yhä uusia ihmisiä. Innoittakoon myös armolahjojen välityksellä saadut viestit meitä kestävään ja luottavaiseen anomiseen, että Herran suunnitelmat saavat täysin käydä toteen tällä seudulla ja myös omassa kotiseurakunnassamme.

Jumalan perheväellä on etuoikeus kuulla Herransa puhetta elämäksi.

 

Armorikasta vuotta 2012                                                                                               Matti Hirviniemi



Kommentoi tätä kirjoitusta